”Se raha on siellä kehyksessä…”
Selvitys poliisin määrärahojen käytöstä ja määrärahan riittävyyteen liittyvistä tekijöistä julkistettiin 9. helmikuuta. On tärkeää, että ulkopuoliset selvitysmiehet kävivät tarkalla kammalla läpi poliisin rahankäyttöä, joka herätti syksyllä 2021 laajaa huomiota mediassa. Vaikka selvitys on perusteellisesti tehty, ei se kuitenkaan ole täydellinen läpivalaisu poliisitoimeen, jossa määrärahojen riittämättömyys on arkipäiväistynyt vaikuttaen sekä poliisin henkilöstöön että palveltaviin kansalaisiin.
Poliisin rahoitus on kestopuheenaihe niin politiikassa kuin julkisuudessakin. Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, joita mm. Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL korostaa viestinnässään, aikaansaavat lainsäädännöllisiä muutoksia. Kuten selvityksessä todetaan, on lainsäädännön muutokset tästä huolimatta olleet monesti nopeasti valmisteltuja, eikä niiden vaikutuksia poliisin toimintaan ole onnistuttu kunnolla arvioimaan.
Kuitenkin, toisin kuin selvityksessä annetaan ymmärtää, lainsäädäntöuudistusten henkilöstövaikutukset on huomioitu varsin hyvin ja asianmukaisesti jo valmisteluvaiheessa. Pääsääntöisesti lainsäädäntöuudistukset ovat edellyttäneet poliisiresurssin lisäämistä, ja tämä on tuotu esiin vaikutusarvioinnin yhteydessä. Se, missä prosessi epäonnistuu, on näiden vaikutusarvioiden huomioiminen poliisin budjetoinnissa.
Käytännössä poliisi saa lisää tehtäviä, mutta tarvittava lisäbudjetti ja lisäresurssit ovat ”siellä jaetussa kehyksessä”. Pitkään jatkuessaan tämä on johtanut siihen, että poliisi joutuu priorisoimaan tehtäviään eli viranomainen itse valitsee ainakin osin, mitä lakisääteisiä virkatehtäviä se tekee ja vastaavasti jättää tekemättä. Näin ei tulisi olla.
Selvityksen mukaan poliisin henkilöstömäärää koskevien tavoitteiden pitäisi koskea poliisin koko henkilöstöä, ei vain poliisimiehiä. Lähtökohtaisesti tämä mahdollistaisi myös muiden kuin poliisihenkilöiden rekrytoinnin tehtäviin, joissa varsinaista poliisikoulutusta ei tarvita. Havainto on oikea. Onkin syytä muistaa, että poliisihallinnon yli 10 000:stä työntekijästä vain noin 7500 on poliiseja. Loput eli noin neljännes ovat muita kuin poliisivirkaa hoitavia. Onkin viisasta, että esimerkiksi ICT-tehtäviin valitaan paras mahdollinen alan asiantuntija. Mutta tässä yhteydessä on huomioitava valtion palkkaus ja työsuhteen ehdot. Olemmeko oikeasti houkutteleva työnantaja ICT-sektorin parhaille ammattilaisille?
Poliisissa työskentelee siis useita tuhansia ammattilaisia, jotka eivät ole taustaltaan poliiseja. On syytä muistaa, että poliisi on käytössään olevalla resurssilla sekä syvän rauhan että kriisinajan organisaatio, jonka eri tehtävissä on oltava henkilöitä, jotka voidaan tilanteen sitä vaatiessa siirtää poliisitehtäviin. Poliiseilla kun on poliisin koulutus, ylläpidettävä voimankäyttökoulutus ampumakoulutuksineen, vuosittaiset fyysiset kuntotestit sekä poliisivaltuudet. Siviileille näitä ei voida myöntää edes poikkeusoloissa.
Selvitystyö korostaa myös poliisin pitkäjänteisen rahoituksen turvaamista. Olen pitkään ihmetellyt, miten Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen rahoitetaan enintään vuodeksi kerrallaan ja usein erillisellä lisärahoituksella kädestä suuhun -periaatteella. Rahoituksen pitkäjänteisyys mahdollistaa määrärahojen käytön hajauttamisen useammalle vuodelle, jolloin rahoituksessa tapahtuvia heilahduksia voidaan tasoittaa pidemmällä aikavälillä. Se, mikä on viisasta kotitaloudessa, ei voi olla hullua ruhtinaskunnassakaan.
Ja viimeiseksi muttei vähäisimmäksi, kyse on työntekijöiden ja kansalaisten palvelutasosta. Kuten selvitystyö osoittaa, on poliisihallinnolla ja yksittäisillä poliisilaitoksilla nykyisin vain yksi mahdollisuus vaikuttaa vuosibudjetin riittävyyteen: henkilöstön määrä. Jos vuoden alussa on rahaa, voi laitos palkata vastavalmistuneita määräaikaisiin tehtäviin jonottamaan seuraavaksi vapautuvia vakinaisia virkoja. Jos rahat kuitenkin vuoden aikana loppuvat tai lisärahoitusta ei saada, jää laitoksen lähes ainoaksi käytännön mahdollisuudeksi olla jatkamatta määräaikaisia virkasuhteita. Tämä vaikuttaa sekä poliisin palvelutasoon että erityisesti siihen, että määräaikaisissa virkasuhteissa palvelevat vastavalmistuneet poliisit joutuvat löysään hirteen. He joutuvat arvailemaan, että riittävätkö rahat vielä seuraavaan määräaikaisuuteen, vai onko edessä työttömyyskortisto. Tämä ei varmuudella lisää korkeasti koulutettujen turvallisuusalojen ammattilaisten sitoutumista organisaatioon.
Poliisin rahoituksen määrästä on mukava käydä poliittista debattia mediassa, koska sillä saa varmasti näkyvyyttä. Uskallan väittää, ettei yksikään hallitus, joka lisää poliisien määrää tai poliisin rahoitusta, saa siitä haukkuja osakseen, sillä tempoileva rahoitus ja sen vaikutukset näyttäytyvät ruohonjuuritasolla ja juuri siellä, missä ovat liittomme jäsenet ja palveluja oikeutetusti vaativat kansalaiset. Näiden kansalaisten takia poliisin riittävä ja pitkäjänteinen rahoitus tulee turvata. Nyt jos koskaan on siihen sopiva hetki.
Ja niin: jos selvityshenkilöt olisivat oikeasti löytäneet jonkin ’molokin kidan’, johon poliisihallinto hukkaa rahaa, en epäile hetkeäkään, etteivätkö he olisi tuoneet sitä selväsanaisesti esiin selvitystyössään.
Jonne Rinne
puheenjohtaja
Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL ry
Kirjoittaja on toiminut poliisin hallinto- ja esikuntatehtävissä sekä mm. Keski-Suomen Poliisilaitoksen talouspäällikkönä