Häiriökohdevalvonnassa hevonen on ykkönen

Poliisihevosten arki on rutiininomaista, vaikka päivän aikana saattaakin olla mitä erilaisempia tehtäviä ja harjoituksia, kuten pressun päällä kävelyä tai palloharjoittelua.

Poliisihevosten päivä alkaa aamuruoalla. Sitten kymmenen poliisihevosen lauma pääsee yhdessä isoon tarhaan. Puolilta päivin hevoset saavat päiväheinät ja käyttöön lähtevät hevoset tuodaan takaisin talliin. Sitten ne harjataan ja huolletaan, muun muassa kengät tarkastetaan, etteivät ne heilu tai ole irronneet. Sen jälkeen hevonen harjoittelee tai lähtee partiovuoroon. Illalla hevonen saa vielä ruokaa, se ja varusteet huolletaan, ja öisin hevoset lepäävät tallissa.

– Hevosen pääsääntöinen viikkorytmi talvikaudella on, että neljänä päivänä hevonen on kaupungilla partiossa ja kahtena päivänä sitä ratsastetaan ratsastuskentällä. Kesäaikana hevonen partioi viitenä päivänä viikossa. Jokaisella hevosella on vähintään yksi vapaapäivä viikossa, jolloin hevonen on koko päivän tarhassa aamusta iltaan, vanhempi konstaapeli Jukka Aarninsalo summaa.

Ratsupoliisin tehtävät voidaan jakaa kolmeen osaan. Päätehtävänä on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonta. Toinen tehtävä on joukkojenhallintatehtävät esimerkiksi isoissa yleisötapahtumissa. Kolmas on erilaiset edustustehtävät, kunniavartiot ja sidosryhmäyhteistyöt. Sen lisäksi ratsu­poliisin tehtäviin kuuluu liikenteenohjausta jalkaisin ja muita poliisin tukitoimia kuten poliisin neuvontapuhelintehtävät.

Häiriökohdevalvonnassa hevosen hyöty on kaikkein suurin. Poliisihevoset ovat kookkaita, säkäkorkeudeltaan usein vähintään 170 senttimetriä, joten ratsukot näkyvät kauas, ja jo sillä on usein rauhoittava vaikutus. Ratsupoliisi näkee melkein kolmen metrin korkeudelta hyvin ihmismassojen yli.

– Ratsupoliisi on ihmisten keskellä isoissa tapahtumissa, ­joten valvonnan vaikuttavuus on suurempi kuin jos poliisi istuu­ esimerkiksi autossa. Ihminen ei välttämättä näe, että poliisi seuraa häntä. Olemme lähempänä ihmisiä, vanhempi konstaapeli Jenni Yli-Ikkelä kertoo.

Ratsupoliisin työpäivään kuuluu myös hallinnollisia tehtäviä, esimerkiksi työvuorosuunnittelua. Jokaisella hevosella on yksilökohtainen liikutus- ja ruokintasuunnitelma, joiden teosta ratsupoliisi vastaa. Tallityöntekijät siivoavat karsinat, tarhaavat ja ruokkivat hevoset sekä harjaavat ja hoitavat ne poliisin tekemän liikutussuunnitelman mukaan. Käytön jälkeinen hevosenhoito ja varustehuolto kuuluvat ratsupoliisin tehtäviin.

Poliisihevoset saavat viettää lajityypillistä elämää

44 vuotta ratsupoliisina toiminut Aarninsalo kertoo, että hevosten hyvinvointiin kiinnitetään aiempaa enemmän huomio­ta. Suomessa poliisihevoset saavat muun muassa tarhata isossa laumassa, vaikka silloin hevosen loukkaantumisriski on isompi.

– Hevonen saa hyvin harvoin partiokeikalla tai harjoitellessa ruhjeita, usein ne tulevat juuri tarhassa, mutta hevonen on laumaeläin ja sen tarvitsee päästä kosketuksiin toisten hevosten kanssa. Olemme tässä asiassa edelläkävijöitä, Aarninsalo kertoo.

Monissa muissa maissa hevoset tarhataan yksin ja kaikkialla ei ole tarhoja lainkaan.

– On upeaa, että meillä on lähellä Helsingin ydinkeskustaa tällaiset puitteet. Kun hevoset ovat ratkoneet välinsä jo tarhassa, ne luottavat toisiinsa enemmän työtehtävissä, Yli-Ikkelä sanoo.

Hevoset ovat yksilöitä, joten jokaisella ratsupoliisilla on nimikkohevonen, jolla hän harjoittelee enemmän. Kuitenkin arjessa hevosten ratsastajat vaihtuvat, jotta ne saavat tasapuolisesti liikuntaa. Erikoistehtäville ratsupoliisit menevät omalla nimikkohevosellaan.

– On tärkeää, että hevonen ja ratsastaja pääsevät samalle aaltopituudelle ja luottavat toisiinsa. Työtä helpottaa myös se, että tietää, miten hevonen käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, Aarninsalo sanoo.

Hevoset harjoittelevat yhdessä ratsastuskentällä, jossa saattaa liehua isoja lippuja, olla pressujen ylittämistä tai alittamista sekä soida torvi. Kokeneet hevoset rauhoittavat uudempia tulokkaita. Hevoset koulutetaan usein positiivisen vahvistamisen avulla eli niitä palkitaan onnistumisesta esimerkiksi makupaloilla.

– Siedätämme hevosia erilaisiin asioihin. Jos hevoselle soittaa rumpua päivittäin, niin kyllä se jossain kohtaa siihen tottuu­, Aarninsalo jatkaa. 

Ratsupoliisit käyvät viikoittain ohjatuilla ratsastustunneilla. Ratsupoliiseilla on usein hevostaustaa, mutta ratsastustaidon puute ei ole este ratsupoliisiksi hakeutumiselle. Esimerkiksi Aarninsalo ei ollut ratsastanut ennen ratsupoliisiksi ryhtymistään. Hän oppi taidon työn kautta.

– Olin valmistumiseni jälkeen vuoden kentällä. Siihen aikaan se tarkoitti jalkapartiota. Se oli vastavalmistuneelle turhauttavaa työtä. Halusin jotakin vauhdikkaampaa. Kun kuulin, että ratsupoliisissa oli paikka auki, lähdin sitä ihan ummikkona hakemaan. Kurssikaverinikin oli päässyt tänne, eikä hänelläkään ollut ratsastuskokemusta, joten uskalsin hakea, Aarninsalo kertoo.

Poliisihevosia ei käytetä loppuun. Keskimäärin parikymppisenä poliisihevonen jää eläkkeelle. Usein syynä on palautumisen hidastuminen tai jokin pieni vaiva, joka ei estä hevosen kevyempää käyttöä.

– Edellinen eläkkeelle jäänyt poliisihevonen oli 22-vuotias. Vielä erittäin hyvässä kunnossa. Pari hevosta olemme menettäneet ähkyyn jo ennen eläkeikää, Yli-Ikkelä kertoo.

Eläkkeelle jäävät poliisihevoset myydään tarjouskaupalla, mutta poliisi seuloo tarkasti kenelle ja mihin käyttöön hevonen on menossa.

– Moni meille hevosensa myynyt haluaisi lunastaa hevosensa takaisin, Aarninsalo sanoo.

Uuden hevosen etsiminen iso palapeli

Uuden hevosen etsintä vie aikaa, sillä sopivia hevosia ei asu joka tallissa. Poliisihevosen on oltava isokokoinen, terve ja hyvähermoinen eli rohkea, rauhallinen sekä kohtuullisen hintainen. Lisäksi hevosen tulisi olla peruskoulutettu.

Poliisihevosia etsitään usein somen voimalla. Ratsupoliisi käy paikan päällä tutustumassa hevoseen.

– Katsomme jo hevosen kotitallilla, miten hevonen reagoi esimerkiksi lipun heiluttamiseen tai rapisevaan pressuun. Jos vaikuttaa hyvältä, hevonen tulee kolmen tai neljän viikon koeajalle. Koeajalla hevonen totutetaan pikkuhiljaa erilaisiin asioi­hin, jolloin se pääsee muun muassa mukaan partiotehtäviin. Jos vieläkin vaikuttaa hyvälle ja eläinlääkärintarkastus menee läpi, teemme kaupat. Usein vie noin vuoden, että hevonen on kokenut kaiken, mitä poliisiuralla eteen tulee, Yli-Ikkelä kertoo.

Aarninsalo ja Yli-Ikkälä ovat yhtä mieltä siitä, että ratsupoliisin tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Ratsupoliisin toimintaa on kehitetty määrätietoisesti ja muutama vuosi sitten hevosmäärää lisättiin kahdella hevosella. Nykyisin tallissa on kymmenen ratsua ja siellä työskentelee yhtä monta ratsupoliisina toimivaa konstaapelia.

Tapahtumia on paljon ja virka-apupyyntöjen määrä on lisääntynyt merkittävästi. Aarninsalo pohtii, että henkilöstön ja hevosten määrän lisääminen saattaa olla lähitulevaisuudessa ajankohtaista.

– Tallissa on kyllä tilaa. Vertailun vuoksi Ruotsissa on kuutisenkymmentä ratsupoliisia ja tallit kolmessa eri kaupungissa. Tottakai hevosen voi aina korvata jollain laitteella. Tiedostamme, että emme ole karhuryhmä tai moottoripyöräpoliiseja, joiden poistumisen vaikutus poliisin toimintakykyyn olisi todella iso, Aarninsalo sanoo.

Poliisihevosella on kuitenkin iso vaikutus ihmisiin. Se on helposti lähestyttävä, mikään muu poliisin kulkuneuvo ei saa kansalaisia hymyilemään.

– Ihmisillä on hyvin matala kynnys tulla juttelemaan meille. Usein ratsupoliisi on ihmisille myönteinen kokemus. Varsinkin lapsille, Yli-Ikkelä sanoo.