Opettavainen matka
Kun Tarja Heinonen selailee SPJL:n kalenterin yhteystietosivuja, hymy nousee hänen kasvoilleen. Helsingin poliisilaitoksen tiedoista osuu silmiin useita tuttuja nimiä virkavuosien ajoilta. Tarja työskenteli Helsingissä eri tehtävissä yli 30 vuotta ennen kuin siirtyi liiton toimistoon vuonna 2008.
Teksti ja kuva: Katja Almgren
Tarja Heinonen jää eläkkeelle liiton puheenjohtajan sihteerin tehtävästä 1. marraskuuta. Hän työskenteli pitkään Helsingin poliisilaitoksella ja haki nuoruudessaan kerran poliisiksikin. Liiton edunvalvonnan ja jäsenten eteen hän on tehnyt töitä koko uransa ajan.
Loimaalla käydyn keskikoulun jälkeen Tarja Heinosella ei ollut suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hän ilahtui päästessään kesätöihin Helsingin poliisilaitokselle vuonna 1976. Perhetutun kautta tarjottu työpaikka tuli sopivaan hetkeen.
– Aloitin osoitetoimistossa ja vastasin puheluihin, joissa tiedusteltiin ihmisten osoitteita. Pian etenin toimiston sisällä ja päivitin osoitekortteja muuttoilmoitusten perusteella.
Tarja vietti kaikki vapaansa Loimaalla ja oli ajatellut hakeutuvansa töihin Tampereelle tai Turkuun, joihin oli kotiseudulta lyhyempi matka. Helsingin poliisilaitoksen henkilöstötoimistoon kaivattiin kuitenkin lisää väkeä, joten Tarja haki sinne ja pääsi. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi koulutustoimistoon.
Työ koulutusten parissa oli mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa, ja Tarja työskenteli laitoksen koulutussihteerinä yli 25 vuotta. Koulutustoimiston tehtävänä oli pyörittää kurssitoimintaa laitoksen noin 2000-päiselle henkilökunnalle. Kursseja tarvittiin, sillä Poliisiopisto Espoossa tai Poliisikoulu Tampereella eivät läheskään aina pystyneet vastaamaan Helsingin poliisilaitoksen tarpeisiin.
– Omat ammatilliset koulutukset eri osa-alueista olivat laitoksen toiminnan kannalta tärkeitä, sillä osallistujia oli noin sata päivittäin. Kursseja vetivät laitoksen omat ammattilaiset, Tarja kertoo.
Holhoamisvietti kantoi yhdistystoiminnassakin
Pian aloitettuaan työt Helsingin poliisilaitoksella Tarja liittyi ammattiliittoon eli Poliisikunnan keskusliiton (PKL) jäseneksi Poliisin Virkamiesyhdistyksen (PVY) kautta. Yhdistys ajoi valtakunnallisesti poliisihallinnon kansliahenkilökunnan asioita.
Läpi 1980-luvun PVY:n Helsingin alaosaston puheenjohtaja ja sihteeri yrittivät suostutella Tarjaa yhdistystoimintaan. Lopulta vuoden 1990 kynnyksellä Tarja päätti lähteä mukaan vuosikokoukseen ja vuotta myöhemmin hän suostui PVY:n hallitukseen. Muutama vuosi myöhemmin Tarjasta tuli myös luottamusmies.
– Lapsuudenkodissani meitä oli viisi lasta, joista olin katraan vanhin. Siitä varmaan johtuu holhoamisviettini, ja sen vuoksi minusta on aina tuntunut luonnolliselta hoitaa jotain parvea.
Vuonna 1995 Poliisikunnan Keskusliitto, Suomen Poliisien Liitto ja Suomen Rikospoliisien Liitto yhdistyivät yhdeksi isoksi liitoksi, Suomen Poliisijärjestöjen Liitoksi (SPJL). Fuusion myötä myös yhdistyksiä liittyi toisiinsa ja niinpä kansliahenkilökuntaa edustaneet Poliisin Virkamiesyhdistys ja Nimismiespiirien virkailijat (NPV) yhdistyivät vuoden 1997 alusta. Neuvotteluja yhdistymisestä oli kuitenkin käyty jo pari vuosikymmentä.
Uuden yhdistyksen nimeen vaikuttivat valtion hallinnossa tapahtuneet muutokset; kihlakuntauudistuksen myötä vanhasta nimismiesjärjestelmästä luovuttiin lähes kokonaan ja Suomi jaettiin 90 kihlakuntaan joulukuusta 1996 lähtien. Uusi yhdistys sai nimekseen Kihlakuntien ja poliisin henkilökuntayhdistys KIPO ry (nyk. Suomen poliisihallinnon henkilöstö SPH ry).
PVY:n ja uuden KIPO:n riveissä Tarja toimi vuosien saatossa eri tehtävissä: rahastonhoitajana, sihteerinä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Tarjan mieleen nousevat vuoden 1999 puheenjohtajavaalit.
– Salme Wikström oli ollut pitkään NPV:n puheenjohtaja ennen yhdistysten yhdistymistä ja jatkoi KIPO:n puheenjohtajana. Siirtymäkauden jälkeisessä puheenjohtajavaalissa olin Salmen kanssa ehdokkaana puheenjohtajaksi, ja vaalissa äänet menivät tasan. Arvalla ratkaistu tulos hyväkseni olikin iso yllätys!
Tarjan puheenjohtajakausi KIPO:ssa kesti lopulta liki 10 vuotta.
Liittokokouksessa vuonna 1997 Tarja valittiin SPJL:n hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Hän toimi myöhemmin myös SPJL:n 2. varapuheenjohtajana, aina vuoteen 2008 saakka.
Muutosten tuulet
Vuonna 2008 Tarja oli lähestymässä 50 ikävuotta. Olo oli väsynyt, ja poliisissa enteiltiin muutosten tuulia, jotka myöhemmin toteutuivat vaiheittain hallintorakenneuudistuksina.
– Halusin breikin ja suunnittelin jäämistä vuorotteluvapaalle. Sitten kuulin, että koulutussihteeri Marja Härmeaho liiton toimistosta olisi jäämässä eläkkeelle, ja hänelle etsittäisiin seuraajaa. Siihen asti koulutusasiat olivat olleet minulle virkatyötä ja yhdistystoiminta harrastus. Jos saisin työn, voisin yhdistää nämä kaksi.
Tarja tunsi jäsenistön yhdistyskoulutuksiin liittyvät tarpeet ja tuli valituksi koulutus- ja edunvalvontasihteerin tehtävään, jota hän hoiti puheenjohtajan sihteeri Armi Reimanin eläköitymiseen saakka.
– Kun minut valittiin puheenjohtajan sihteeriksi, työskentelin ensin 1,5 vuotta Yrjö Suhosen kanssa ja vuodesta 2017 Jonne Rinteen kanssa. Molemmat ovat tekeviä ja tehokkaita, vaikka joskus vähän äkkipikaisia, Tarja hymyilee pilke silmäkulmassa.
Puheenjohtajan ja liiton tehtävä on Tarjan mielestä pysynyt vuosien saatossa suhteellisen samana, vaikka toimintatavat ovat osin muuttuneetkin. Tietotekniikan kehittymisessä hän näkee paljon hyvää, mutta kokee, että se on osittain etäännyttänyt ihmisiä toisistaan.
Yhdessä tyynessä ja myrskyssä
Tarja on kohdannut uransa aikana paljon ihmisiä, jotka ovat rikastuttaneet hänen matkaansa. Sydämessään hän kokee kiitollisuutta ja ylpeyttä näistä kohtaamisista.
Omaan uraansa niin työssä kuin yhdistystoiminnassakin Tarja on tyytyväinen; vuodet ovat pitäneet sisällään haasteita, jotka ovat joskus saattaneet tuntua ylivoimaisilta. Vaikeimmaksi ajaksi Tarja mainitsee poliisin palkkausjärjestelmäuudistuksen vuosituhannen alussa.
– Ajattelen sitä aikaa ristiriitaisin tuntein, sillä se oli hajottaa SPJL:n. Itse näin palkkausjärjestelmässä mahdollisuuden. Moni oli uudistusta vastaan, ja se jakoi väen kahtia. Palkkausuudistuksen aikana opin paljon ihmisistä ja politiikasta. Kokemuksena se oli haastava ja opettavainen.
– Uudistuksesta on nyt 20 vuotta. Järjestelmä on vanhentunut, joten ei ole ihme, että siihen kohdistuu jälleen kritiikkiä.
Yhteisten asioiden ajamiseen Tarjalla on näkemys.
– Yhteisten asioiden eteen tulee kaikkien tehdä töitä. Kentän toiveet ja haasteet täytyy saada kahvihuoneista liittoon, se vaatii osallistumista. Osallistuminen voi yllättää positiivisesti, olla opettavaista ja kivaa, ja suosittelen lähtemistä rohkeasti mukaan toimintaan. Haasteet eivät lopu, edunvalvontaa tarvitaan edelleen.
