Vuoden Poliisi 2025 Mirka Törhönen – Pioneerina rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa

Rikosylikonstaapeli Mirka Törhösen 33-vuotinen poliisiura on ollut monivaiheinen. Taustalla ovat vaikuttaneet oma kiinnostus, halu kehittyä ja kehittää sekä esimiesten tuki. Rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa Törhönen on tehnyt uraauurtavaa työtä  liki 20 vuoden ajan.

Teksti ja kuvat: Katja Almgren

Mirka Törhösen poliisiura käynnistyi Helsingin keskustan poliisipiirin valvonta- ja hälytyssektorilla vuonna 1991. Pian Törhönen kiinnostui rikosten syistä ja seurauksista: Mitä oli tapahtunut, miten rikostutkinta oli edennyt ja mikä oli lopputulos. Jutuista, joissa hän oli ollut mukana kenttämiehenä, hän saattoi soittaa tutkintaan, ja tutkijasta riippuen tietoa joko herui tai sitten ei. Siitä heräsi kiinnostus siirtyä itse tutkijan pöydän taakse.

– Päätin silloin, että tutkijana annan oma-aloitteisesti tiedon partiolle, etenkin jos kyseessä on ns. kova juttu. Eli kerron, mikä kenttäpartion toiminnassa on edistänyt tutkintaa ja kuinka sen ansiosta on päästy minkäkin tiedon jäljille. Palautteen antaminen on mielestäni tärkeää.

Siilinjärveläisen konstaapelin toive palata takaisin kotiseudulleen toteutui vuonna 1997, kun hän siirtyi Kuopion poliisilaitokselle, ensin kentälle ja sieltä tutkintaan.

– Kuopiossa olin mukana omaisuusrikostutkinnassa sekä tutkimassa ajoneuvorikoksia. 

Maailma ja poliisityö murroksessa

Vuoden 2008 Schengen-alueen laajentuminen Baltiaan ja Itä-Eurooppaan muutti rikostutkinnan tehtäväkenttää pysyvästi. Sopimuksen myötä rajat aukesivat ja väki pääsi liikkumaan maiden välillä vapaammin. Suomessa tämä näkyi muun muassa asuntomurtosarjoina, joiden tekijöinä oli useita ulkomaalaisia.

Uusi normaali vaati poliisissa tiiviimpää verkostoitumista niin kotimaassa kuin ulkomaisten viranomaistenkin kanssa. Kuopion poliisilaitokselle perustettiin rikospalvelutoiminto, jonka ryhmänjohtajaksi alipäällystökurssin suorittanut Törhönen nimettiin. Viiden tutkijan ja yhden sihteerin voimin ryhmä tuotti poliisilaitoksen käyttöön strategista ja operatiivista tietoa.

– Tuotimme viikoittaisia raportteja sekä johdolle että rikostutkinnan ja kentän tueksi siitä, mitä alueella oli menossa. Toiminta oli murrosvaiheessa ja teimme uudenlaisia tekniikoita hyödyntämällä pioneerityötä, joka sisälsi myös juttujen sarjoittamista. Sen avulla saimme selville isojakin asuntomurtosarjoja.

Törhönen muistelee, kuinka Kuopion poliisilaitoksen säilössä oli parhaimmillaan asuntomurroista epäiltyinä parisen kymmentä tekijää, jotka kaikki olivat kotoisin Liettuasta.

– Aloimme tehdä yhteistyötä Baltian maiden, Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa jakamalla tietoa ja hyviä käytänteitä. Näin saimme siirrettyä jotkin rikolliset muualle ainakin hetkellisesti, Törhönen sanoo ja lisää, että uudenlainen toiminta vaati onnistuakseen esimiesten tuen sekä hyvät verkostot ja tiedonvaihtokanavat.

Verkostot laajenevat ja vastuu lisääntyy

Jokainen rikostutkija tekee työssään pienimuotoista analyysia, mutta Törhösen kohdalla läpimurto analyysityössä tapahtui vuonna 2010. Paikallispoliisina toimiminen ulkomaisten viranomaisten kanssa oli haasteellista, mikä tarjosi Törhöselle luontevan siirtymisen keskusrikospoliisin riveihin.

KRP:ssä esimiehet kannustivat Törhöstä erilaisiin tehtäviin, ja kesän 2011 hän toimi Suomen suurlähetystön yhdysmiehen sijaisena Tallinnassa sekä vuosina 2013–2014 viikon kerrallaan joka kuukausi viisumitarkastajana Suomen Petroskoin konsulaatissa. Tehtävät tuntuivat luontevilta aiemmin luotujen verkostojen ansiosta. 

Syksy 2015 toi tullessaan vetovastuun Rajat ylittävä rikollisuus -projektissa.

– Ennalta estävän toiminnan projekti oli Poliisihallituksen, mutta olin komennettuna Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle sen ajaksi. En ole akateemisesti koulutettu, joten koin projektipäällikön tehtävän erittäin haastavaksi ja merkittäväksi. Sain haalittua työhön mukaan kaikki parhaat tuntemani asiantuntijat hallinnon sisältä ja eri sidosryhmistä ympäri Suomen. Projektin tavoitteena oli löytää viranomaistoimintaan parhaat toimintamallit rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan.

Pesti poiki jatkoa ja Törhönen työskenteli operatiivisen toiminnan vastuuhenkilönä myös kansainvälisen omaisuusrikollisuuden torjuntaprojektissa.  

− Tässä tehtävässä kansainvälisten yhteyksien luominen korostui entisestään. Suomalaisia, hyväksi todettuja, rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan parhaita käytänteitä ja toimintamalleja pyrittiin jalkauttamaan muuallekin Eurooppaan.

Kansainvälisessä yhteistyössä Törhönen näkee yhä kehitettävää, myös Pohjoismaiden kesken, vaikka paljon on jo tehtykin esimerkiksi tietojen vaihdossa.

– Paljon pystytään vielä parantamaan, mutta se vaatii, että saadaan maiden väliset sopimukset kuntoon, ja se on haasteellista, sillä taustalla on lainsäädännöt, politiikka ja maiden erilaiset painotukset.

Disinformaatio haastaa analyysityön

Törhönen hymähtää, kun häntä tituleeraa tiedon kesyttäjäksi. Nimityksessä on silti perääkin. 

– Tietomassan määrä on valtava ja sen purkaminen vie aikaa. Erilaisten ohjelmien avulla analyytikko pyrkii tuottamaan aineistoa, joka on visualisoitavissa. Vasta sen jälkeen tietoon pääsee oikeasti kiinni.

Rikostutkintaa Törhönen kuvailee palapeliksi, jossa jokainen oikea askel vie kohti kokonaisuutta. Dataa käsittelemällä ja yhdistelemällä voi löytyä juuri se kaivattu, puuttuva palanen. Analyytikon työ onkin jokapäiväistä ongelman ratkaisua ja pohdintaa, millä erilaisilla tiedoilla pääsee oikean vastauksen jäljille. 

– Keinot vaihtelevat ja koko ajan täytyy tietää, mitä tarvitset, jotta saat tarvittavan vastauksen. Kaveri korvien välissä juoksee välillä aika lujaa, Törhönen naurahtaa, mutta vakavoituu nopeasti, kun tulee puhe disinformaatiosta ja sen vaikutuksesta analyysiin.

– Sillä koko homma voi mennä täysin perseelleen, ja korjaamiseen menee paljon aikaa. Oikean ja luotettavan tiedon löytäminen korostuu koko ajan. Toisinaan taas ei vain löydä vastausta, ja sekin on myönnettävä. Jos ei ole riittävän luotettavaa tietoa saatavilla, ei vastauksiakaan voida antaa.

Analyysitoiminta on poliisissa melko nuorta. Europol perustettiin 25 vuotta sitten, kun EU:n syntymisestä virisi tarve saada vahvistettua maiden välistä tiedonvaihtoa, kertoo virastossa asiantuntijana työskentelevä rikosylikonstaapeli Mirka Törhönen.

Poliisihallinnossa monenlaisia uramahdollisuuksia

Vuosi 2021 lennätti Törhösen Hollantiin. Puolen vuoden pituinen komennus Europolissa on saanut jatkoa toisensa perään ja nyt Törhönen työskentelee siellä asiantuntijana kolmatta vuotta. Erityisesti rikosanalyysiin keskittyvän viraston tehtävänä on tukea sen jäsenvaltioita vakavan kansainvälisen ja järjestäytyneen rikollisuuden, kyberrikollisuuden ja terrorismin kaikkien muotojen ehkäisemisessä ja torjunnassa.

Europolin omat dataprosessointityökalut ovat murroksessa ja niitä kehitetään jatkuvasti. Jokainen päivä opettaa suomalaisanalyytikolle jotain uutta.

– Täällä ei tarvitse erikseen ylläpitää omaa ammattitaitoa, työ opettaa uutta joka tapauksessa. 

Törhösen päivästä kuluu paljon aikaa datan prosessointiin ja hän vastaa kotimaahan Europolille lähetettyihin tietopyyntöihin. Mukana on myös Suomen poliisin läppäri, joten työ on erittäin tehokasta.

– Vaikka maat välittävät erilaisia tietoja Europolille, se on vain murto-osa todellisesta tiedon määrästä, mitä on olemassa eri kokonaisuuksiin liittyen. Ja kun kaikkea tietoa ei ole, voi analyysi jäädä heikoksi tai vääräksi. Lisäksi jos pyytäjä ei osaa kysyä oikeita kysymyksiä, ei tule oikeita vastauksiakaan. 

– Poliisitaustaisena analyytikkona voin tehdä enemmän mitä pyydetään, sillä yleensä tiedän kontekstin mihin pyyntö liittyy. Saatan esimerkiksi soittaa Suomeen tutkinnanjohtajalle ja kysyä lisää. Näin saan hänelle vastauksen yhdellä viestillä kymmenen sijaan.

Törhönen painottaa, ettei hän ole puhdas analyytikko, kuten viime vuosina Suomen poliisiin palkatut siviilitaustaiset analyytikot tai kaikki naapurimaa Ruotsin poliisissa työskentelevät kollegat. Paras miksaus hänen mielestään on kuitenkin se, että hallinnosta löytyy molempia. Yhdessä he löytävät sen ”punaisen langan” joka vie rikostutkintaa eteenpäin.

Törhösen ura on hyvä osoitus siitä, että poliisihallinnosta löytyy erilaisia mahdollisuuksia. Hän ymmärtää, että monet pyrkivät ensisijaisesti kentälle paremman palkan perässä sekä sen vuoksi, etteivät työt valu vapaa-ajalle.

– Rikostutkinnassa voi kuitenkin suuntautua monenlaiseen tehtävään, jos on halua ja tahtoa.

Asumisjärjestelyissä petrattavaa

Suomalaispoliisi voi olla sekondeerattuna Europoliin korkeintaan neljä vuotta, ja Törhönenkin odottaa parhaillaan tietoa jatkosta. Sopimuksen katkonaisuus aiheuttaa komennettavalle kaikenlaista päänvaivaa, joista Törhönen nostaa päällimmäisiksi asumisjärjestelyt.

– Haagissa, jossa Europolin päämaja sijaitsee, asuu paljon tilapäisesti ulkomaille komennettuja työntekijöitä. Paikka on turvallinen, mutta vuokrataso korkea. Lisäksi vuokrasopi­mukset tulisi pääsääntöisesti tehdä vähintään vuodeksi kerrallaan. Se on iso haaste, kun jatkosta ei ole varmuutta.

Ensimmäiset kaksi komennusvuottaan Törhönen asui huoneistohotellissa. Kun hän ehdotti työnantajalleen asunnon vuokraamista yksityisiltä markkinoilta niin, että virasto tekisi vuokrasopimuksen, tuli ehdotukselle täystyrmäys. Järjestely olisi valtiolle edullisempi, mutta nykylinjaukset eivät sitä mahdollista.

– Malli on käytössä Ruotsissa, jossa valtio on tehnyt pitkäaikaiset vuokrasopimukset komennettujen puolesta. Toivoisin, että jatkossa asia hoituisi suomalaisillekin helpommin. Se myös madaltaisi virkamiesten kynnystä hakeutua näille komennuksille.

 Haag tarjoaa historiasta kiinnostuneelle Törhöselle lukuisia vierailukohteita vapaa-ajalle, sillä pelkästään kaupungin ranta on täynnä bunkkereita toisen maailmansodan ajoilta. Kulttuurin nälkäisellekin Hollanti on hyvä maa; kolmen vuoden aikana mies on kiertänyt 60 museota, nauttinut hollantilaisesta taiteesta ja käynyt katsomassa Metallicaa ja Bruce Springsteenia maan pääkaupungissa Amsterdamissa. 

Lue myös uutinen Törhösen valinnasta.