Polarisaatio on tosiasia

Voimalle kehittyy aina vastavoima. Kun jokin liike nostaa päätään, sille syntyy usein vastaliike. Silloin kaksi ryhmää suitsuttaa omaa paremmuuttaan ja lietsoo vihaa vastapuolen ympärille. 

Yhteiskunnan polarisaation eli yhteiskunnan jakautumisen ja vastakkainasettelun lisääntyminen näkyvät poliisin työssä, mutta Suomessa on ainakin vielä toistaiseksi hyvä tilanne, kertovat Helsingin poliisilaitoksen valvonta ja ennalta estävässä toiminnossa työskentelevät vanhemmat konstaapelit Antti Kopra ja Mikko Niskanen.

Kopra ja Niskanen eivät usko, että polarisaatio on uusi ilmiö. Sitä on todennäköisesti ollut läpi historian, mutta vastakkainasettelua ei ehkä ole tunnistettu samalla tavalla. Epävakaat ajat ruokkivat ääriajatuksia, joissa ei haeta vuoropuhelua tai kompromisseja, vaan pyritään hakemaan syyllisiä tilanteeseen vastapuolelta.

‒ Korona-aika lietsoi polarisaation lisääntymistä. Syntyi vaihtoehtomedioita ja -kanavia hakea tietoa perinteisten kanavien ja medioiden sijaan. Aiemmin vastakkainasettelu oli näkyvillä lähinnä mielenosoituksissa. Nyt sen määrä on räjähtänyt myös somessa ja keskustelupalstoilla, Kopra sanoo.

Nykypäivän vitsaus on tietotulva, jonka kohtaamme, kun kuljemme koko ajan puhelimet kädessä.

‒ Vielä reilut kymmenen vuotta sitten piti mennä tapahtumaan, kirjastoon tai käynnistää tietokone, että pääsi etsimään tietoa haluamastaan asiasta. Nyt älypuhelinaikana kaikenlaista tietoa tulvii somevirrassa, ja siihen on pääsy vaikka kotisohvalta, Niskanen kertoo.

‒ Lisäksi aina löytyy joku, joka on samaa mieltä. Ihmisten itsekriittinen tutkiskelu omille ajatuksille on vähentynyt. Otetaan vain syötteitä vastaan, joten mieli rupeaa kääntymään väkisin johonkin suuntaan, Niskanen jatkaa.

Hakukoneet ja algoritmi tunnistavat, jos ihminen on kiinnostunut tietystä aiheesta. Ne tarjoavat lisää tietoa samasta aiheesta.

‒ Ihmisen kupla tiivistyy, kun hän ei saa tasaisesti vaihtoehtoja erilaisille mielipiteille ja ajatuksille. Oma mielipide muodostuu kuplasta, jossa keskustellaan vain samaa mieltä olevien kanssa, Kopra toteaa.

Puhutaan paljon, tehdään vähän

Yksi yhteiskunnan polarisaation aiheuttaja on disinformaatio. Disinformaation tärkein tehtävä on päästä muokkaamaan ihmisten mielipiteitä haluttuun suuntaan. Sen avulla pystytään vaikuttamaan koko yhteiskuntaan.

‒ Etenkin, jos intressinä on epävakauttaa yhteiskuntaa, disinformaatiota levitetään mahdollisimman laaja-alaisesti, Kopra sanoo.

Konstaapelikaksikko vannoo lähdekritiikin nimeen. Heidän mukaansa olisi tärkeää tarkastaa, mistä tieto on peräisin, kuka sen julkaisee ja mikä on hänen tavoitteensa jakaa juuri se tiedonmurunen.

‒ Elämme nopeassa some- ja nettimaailmassa, jossa ihmismieli usein vain ottaa eteen tulevan tiedon vastaan totuutena. Ihminen tarkistaa usein vasta siinä kohtaa lähteen ja tekee taustatarkistuksia, kun hän haluaa todistaa oman mielipiteensä olevan oikeassa. Meidän kaikkien tulisi tarkastella itsekriittisesti, miten vaikutamme tähän maailmaan, Kopra toteaa.

Moni ihminen kokee edelleen, että netissä voi kirjoittaa mitä tahansa, eikä sillä ole seurauksia.

‒ Vaikka itsellä ei olisi ajatuksena tehdä mitään, silti raflaava teksti voi sytyttää sen lukijassa halun tehdä oikeasti jotakin vahingollista, Kopra muistuttaa.

Niskasen mukaan suomalainen mentaliteetti on vielä toistaiseksi, että puhutaan paljon, mutta tehdään vähän.

‒ Puhutaan ihan promilleluokasta, jossa kriittisistä puheista siirrytään varsinaisiin tekoihin. Pelkään kuitenkin, että kun yksi uskaltaa tehdä jotakin, niin sitten uskaltaa toinenkin. Siitä se taas kertaantuu kahdella ja niin edelleen, Niskanen pohtii.

Suurin uhka luottamuksen rapauttaminen

Suomessa päätöksentekijöihin ja viranomaisiin luotetaan. Polarisaation suurin uhka onkin yhteiskunnan luottamuksen rapauttaminen. Epäluottamus synnyttää erilaisia ryhmittymiä, jotka ajavat vain omaa etuaan, pyrkivät muokkaamaan ihmisten mielipiteitä, syrjivät tai toimivat toisia vastaan. Polarisaatiolle ovat alttiita kaikki.

‒ Nuoria yritetään käyttää polarisaation pelinappuloina valitettavan paljon. Nuoret ovat haavoittuvassa asemassa, sillä he hakevat vielä paikkaansa, eivätkä aina täysin ymmärrä, mihin he ovat lähdössä mukaan, Niskanen sanoo.

Suomalainen yhteiskunta toimii vielä hyvin. Ihmisillä on muun muassa sosiaaliturva, jonka avulla pystytään turvaamaan normaalia arkea. Jos sosiaalinen turva tai terveydenhuolto romahtaisivat, ja ihmiset jätettäisiin oman onnensa nojaan, ihmisten tyytymättömyys kasvaisi, mikä voisi aiheuttaa voimakasta vastakkainasettelua.

‒ Suomalaisilla on liikaa menetettävää. Meillä on toivoa, ja siksi tilanteet harvoin eskaloituvat teoiksi. Jos meillä ei olisi toivoa, tilanne voisi olla hyvinkin erilainen. Siksi on tärkeää, että pidämme huolta jokaisesta, Niskanen sanoo.

Jos kriittisistä puheista siirryttäisiin enemmän tekoihin, kohtaisi poliisi työssään enemmän väkivallan- ja vahingontekoja. Pahimmillaan syntyisi kostonkierteitä ryhmittymien välillä.

‒ Ennaltaestävässä toiminnassa teemme paljon töitä sen eteen, että pystymme reagoimaan ennen kuin tilanne pääsee liian pahaksi. Iso osa työtämme on reflektointia. Kun jotakin tapahtuu, pysähdymme pohtimaan, mitä voimme tilanteesta oppia, ettei sitä tapahdu uudelleen, Niskanen ­kertoo.

Kuuntelu ja medialukutaito apuna polarisaation kitkemisessä

Vastakkainasettelun ja ääriajattelun ehkäisemisessä tärkeintä on toisen kuuntelu. Niskanen haluaakin antaa poliisiorganisaatiolle ja kollegoille kiitosta, kuinka paljon he jaksavat keskustella ihmisten kanssa kentällä.

‒ Välillä tuntuu, että vanha suomalainen avoin keskustelu­kulttuuri on hävinnyt. Nykyään lauotaan vain mielipiteitä, että näin on asiat ja sitten riidellään, jos joku toinen on toista mieltä, Niskanen tuumii.

Niskasen ja Kopran mukaan on tärkeää, että etenkin mielenosoituksissa ja tapahtumissa ihmiset tulevat kuulluiksi.

‒ Ei ole poliisin tehtävä kritisoida ihmisten mielipiteitä. Kun debatti käydään rauhassa, niin se on merkittävä tekijä polari­saation vähentämisessä. Tärkeintä on, ettei pahenna kahtiajakoa omalla toiminnallaan. Välillä poliisin tehtävä on muistuttaa, että vaikka te olette tätä mieltä ja nuo tuota mieltä, niin ei kannata ruveta tappelemaan. Kannustankin jokaista viranomaista käymään rohkeasti erilaisia keskusteluja, niillä on iso vaikutus. Ihminen ei jää yksin omien ajatustensa kanssa, Niskanen sanoo.

Etenkin korona-aikana mielenosoituksissa luotiin jännitteitä valtion ja mielenosoittajien välille. Silloinkin avoin keskustelu auttoi niiden purkamisessa.