Pelko hankalan ihmisen maineesta suurin este nimityspäätöksistä valittamiselle

Päätöksistä, jotka koskevat vakituisia ja yli kahden vuoden määräaikaisia valtion virkanimityksiä, on voinut valittaa hallinto-oikeuteen 1.1.2019 alkaen. 4.3.2023¹ mennessä oli hallinto-oikeuksissa ratkaistu 78 virkanimityspäätöksestä tehtyä valitusta, joista kymmenen oli jätetty tutkimatta. Tutkituista valituksista 23,5 % (n=16) oli tehty poliisiorganisaation nimityspäätöksistä.

Siihen nähden, että virkamieslain soveltamisalan piirissä työskentelee noin 70 000 virkamiestä, on nimityspäätöksistä valitettu melko harvoin. Valitusten vähäinen määrä voi kuitenkin kieliä siitä, että oikeussuojan hakemiselle on esteitä. Kyselytutkimuksella kartoitettiin niitä poliisiorganisaatiossa ilmeneviä tekijöitä, jotka korottavat kynnystä hakea nimityspäätökseen muutosta. 

Epäluottamusta nimitysmenettelyiden puolueettomuuteen

Kyselyssä oli kaksi oikeussuojan hakemisen esteitä kartoittavaa kysymystä, joista toinen oli monivalintakysymys. Vastaajalta tiedusteltiin, mitkä asiat hän koki tai kokee esteenä valittaa päätöksestä. Valmiiden vastausvaihtoehtojen lisäksi oli tilaa avoimelle vastaukselle. Vastaaja sai valita yhden tai useamman vastauksen.²

Valmiit vastausvaihtoehdot olivat seuraavat:

1. kuluriski
2. odotettavissa oleva oikeusprosessin pitkä kesto
3. oikeusprosessin aiheuttama henkinen paine
4. vaikeus löytää asiantunteva oikeusavustaja
5. epävarmuus oikeussuojan tehokkuudesta eli oikeuden päätös ei toisi muutosta asiaan
6. työyhteisössä ja/tai esimiesten silmissä hankalan ihmisen maine
7. oikeussuojan hakemisen kielteinen vaikutus myöhempiin virkanimityksiin
8. huoli siitä, ettei tulisi hyväksytyksi työntekijänä johdon silmissä, jos työllistyy nimityspäätöksen kumoutumisen myötä.
   
   Vastauksissa nousi korostuneesti esille työyhteisöön liittyvät seikat.³

Hankalan ihmisen maineen saaminen oli yksi eniten valittu syy siihen, miksi nimityspäätöksestä ei valitettu. Lähes yhtä usein esteeksi muodostui pelko siitä, että nimityspäätöksestä valittaminen vaikuttaisi kielteisesti myöhempiin virkanimityksiin. Myös huoli siitä, ettei valittaja tulisi nimityspäätöksen kumoutumisen myötä johdon silmissä hyväksytyksi, nousi esille yli puolessa annetuista vastauksista.

Useissa avoimeen kohtaan annetuissa vastauksissa tuli esille epäluottamus nimitysmenettelyn puolueettomuuteen:

”Nimityspäätökset pystytään kirjaamaan niin, että ne on aina selitettävissä päätöksen edun mukaisesti. Ei ole hyötyä valittaa.”

”Poliisissa päätetään ensin, kenet halutaan ja sen henkilön mukaan laaditaan hakukuulutus.”

”Useimmiten valittaminen ei vain kannata, koska asia ei muutu miksikään, ja jatkossakin valitaan niitä omia kavereita.”

Lisäksi suorarekrytoinnin käyttäminen erityisesti suosittujen virkojen täyttämisessä koettiin valitusoikeuden kiertämiseksi.

”Vakituinen virka täytetty ”suoralla rekryllä” jolloin ei ollut mahdollista valittaa päätöksestä. Kyseiseen paikkaan olisi varmuudella ollut normaalin hakumenettelyn kautta kymmeniä hakijoita. Näin toimien virkaan saatiin helposti nimitettyä kolme vuotta sitten valmistunut poliisimies.” 

Yhdessä vastauksessa viranhakija oli saanut virheellistä tietoa asianosaisaseman syntymisestä ja siten oikeussuojan hakemisen mahdollisuudesta:

”Ei valittu edes haastatteluun ja pääluottamusmies kertoi, etten voi asiasta tämän vuoksi valittaa.”

Toisessa pääkysymyksessä tiedusteltiin, mikä edellisessä kysymyksessä mainituista esteistä oli vastaajan mielestä painavin.⁴ Tässä kysymyksessä oli mahdollista valita vain yksi vaihtoehto. Vastauksissa korostui vahvasti samat kaksi työyhteisöön ja tuleviin virkanimityksiin kohdistuvat huolet.

Avoimeen kohtaan kirjoittamansa muun syyn nosti painavimmaksi esteeksi 12 vastaajaa eli noin joka toinen avoimeen kenttään kirjoittaneista. Näiden vastaajien kohdalla muu syy -kohtaan oli kirjoitettu muun muassa määräajan umpeutumisesta, epätietoisuudesta koskien asianosaisasemaa ja vakituisen viran täyttämisestä suoraa rekrytointia käyttäen. 

Kahdessa vastauksessa tuli esille, että virkaan valittu oli pätevä virkaan ja kahdessa vastauksessa korostui ryhmän edun ajatteleminen eli työrauha ja joukkuepelaaminen. Esteeksi koettiin myös oma tietämättömyys tai jaksamattomuus sekä tunne siitä, että oikeussuojan hakeminen on turhaa.

Kyselyssä tiedusteltiin myös vastaajan sukupuolta, virka­ikää ja virka-asemaa. Huomionarvoista oli, että huoli hankalan ihmisen maineesta ja oikeussuojan hakemisen kielteisestä vaikutuksesta myöhempiin virkanimityksiin ei ollut kytköksissä vastaajan virkaikään, virka-asemaan tai sukupuoleen. Naisilla painavimpien esteiden joukkoon ylsi lisäksi epävarmuus oikeussuojan tehokkuudesta.

Henkilökohtaisia tuntemuksia vai tosiasiallisia esteitä?

Tilanteessa, jossa omaan työyhteisöön liittyvät oikeussuojan hakemisen esteet nousevat selvästi muita useammin esille, olisi tarpeen avoimesti pohtia sitä, ovatko esteet vain virkaan nimittämättä jääneen henkilökohtaisia tuntemuksia vai onko viranomaistyöyhteisössä tai sen toimintakulttuurissa ilmennyt virkamiehen oikeussuojan hakemisesta seuranneita kielteisiä toimia, jotka osaltaan selittäisivät mainittuja tutkimuksen tuloksia.

Vaikka työyhteisöä koskevat esteet luokiteltaisiin vain hakijan henkilökohtaisiksi esteiksi, nekään eivät synny tyhjiössä. Henkilökohtainen este voi olla heijaste sen taustalla olevasta organisatorisesta, menettelyllisestä tai sosiaalisesta esteestä. Tällöin henkilökohtaisen esteen purkaminen vaatii esteen taustalla olevien järjestelmätason tekijöiden korjaamista. 

Avoin päätöksenteko voisi lisätä päätöksen hyväksymistä

 Tehtävään, jossa virkaan valittu käyttää merkittävää julkista valtaa, on nimitettävä tällaisen vallan käyttämiseen sopiva henkilö. Kun virkamiehen toisessa kädessä on julkisen vallan kahva, on toisessa kädessä virkavastuu. Viranomaisen on voitava valita tehtävään se, jolla on paras kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvä sopivuus viran tehtävien menestykselliseen hoitamiseen.

Viranomaisen tulee kuitenkin tehdä tämä valinta lainmukaisesti ja pysyen sille annetun harkintavallan rajojen sisäpuolella. Ollakseen kilpailukykyinen työnantaja, jonka palvelukseen Suomen demografisen kehityksen myötä vähenevä työvoima haluaa hakeutua, on viranomaisen pidettävä huolta viranhakijoiden oikeudesta tulla menettelyn aikana kaikissa vaiheissa tasapuolisesti kohdelluksi. 

Viranomaisen on varmistettava viranhakijoiden oikeus saada perusteltu ja avoimeen päätöksentekoon perustuva päätös, jonka myötä hakijat voivat arvioida mahdollista muutoksenhakutarvetta. 

Viranomaisen on myös toimittava sen puolesta, etteivät mahdolliset organisaation sisällä olevat kielteiset käytännöt joko suoraan tai välillisesti näyttäydy vastatoimien uhkana tilanteessa, jossa virkaa hakenut haluaa saattaa häntä koskevan päätöksen riippumattoman tuomioistuimen arvioitavaksi. 

Se, että päätökseen haetaan muutosta, ei saa olla viranomaiselle kolaus arvovaltaan, vaan osoitus siitä, että oikeusvaltiomme toimii kuten sen pitää. Viranomaisen ja viranhakijan oikeuksien ei tarvitse olla kollisiossa – ne voivat olla tasapainossa siitäkin huolimatta, ettei päätös voi olla kaikille mieluinen. Kun päätös on perusteltu ja hakijoita ja heidän ansioitaan on nimitysharkinnan aikana vertailtu keskenään, on oikeudenmukaisuuden vaaka mahdollista pitää toisen osapuolen mieliharmista huolimatta tasapainossa. 

Viitteet:

1. Tilastointipäivämäärä, johon mennessä annetut hallinto-oikeuden ­ratkaisut olivat osa tutkimusaineistoa.
2. Kysymykseen vastasi 176 henkilöä, jotka antoivat yhteensä 616 vastausta eli keskimäärin jokainen vastaaja valitsi 3,5 kohtaa. Avoimeen kohtaan vastauksia annettiin 26.
3. Vastaukset muihin kohtiin: kuluriski (valittu 46 kertaa / 26 %), odotettavissa oleva oikeusprosessin pitkä kesto (valittu 46 kertaa / 26 %), ­oikeusprosessin aiheuttama henkinen paine (valittu 44 kertaa / 25 %) ja vaikeus löytää asiantunteva oikeusavustaja (valittu 21 kertaa / 12 %).
4. Kysymykseen vastasi 176 vastaajaa.