uran alussa olevia päivystäjiä

Kun hätäkeskuspäivystäjä Anniina Takala sai pyynnön käväistä Turun hätäkeskuksen päällikkö Mauri Turulan luona, Takala oletti kuulevansa päälliköltä olevansa ehdolla Vuoden hätäkeskuspäivystäjäksi. Työkaveri oli paljastanut asian aiemmin viestillä ja kertonut, että työyhteisö oli äänestänyt Takalan ehdokkaakseen tunnustuksen saajaksi.

Takalan saapuessa päällikön juttusille Turulalla olikin onnitteluviesti kerrottavanaan; Takala oli valittu Vuoden hätäkeskuspäivystäjäksi 2024.

– Tovi siinä meni, että tajusin tilanteen. Ajattelin, että vaikka olen ehdolla, en tule valituksi, sillä minulla on niin vähän virkavuosia takana. Lisäksi Hätäkeskuslaitoksen johtaja Taito Vainio yleensä soittaa valitulle, mutta Turula halusikin kertoa valinnasta kasvotusten, Takala kertoo.

Ammatillisen suojan kehittyminen otti aikansa

Takala valmistui hätäkeskuspäivystäjäksi neljä vuotta sitten. Jo muutaman vuoden kokemuksella Takala on osoittanut työssään huomattavaa ammatillista osaamista hätäilmoitusten käsittelyssä ja riskiarvioinnissa. Myös hänen kykynsä kohdata soittajat, kollegat ja yhteistyöviranomaiset herättivät valintaraadin huomion.¹

Takala on monen muun hätäkeskuspäivystäjän lailla alanvaihtaja. Hän työskenteli aiemmin lähihoitajana ja sairaanhoitajana, mutta allergia pakotti etsimään uralle uuden suunnan. Opiskeluun Takala sai Kevalta tukea, joka mahdollistaa henkilön kouluttautumaan uuteen, terveydentilan kannalta sopivaan ammattiin.

Hoitajatausta auttoi Takalaa pääsyssä Pelastusopistolle, mutta hyväksi luettavaksi aiemmista opinnoista kelpasi vain anatomia. Takalan koti sijaitsi tuolloin Raumalla, jonne hän ajeli viikonlopuiksi viettämään vapaitaan. Kun opinnot siirtyivät välillä Tampereelle Poliisiammattikorkeakouluun, ajomatka lyheni mukavasti.

Alkuun oli vaikeaa kuvitella, millaista hätäkeskuspäivystäjän työ ja työvuorot todellisuudessa olisivat, mutta opintojen edetessä mielikuva kirkastui. Työ onkin pääosin vastannut opiskeluajan odotuksia, mutta Takala myöntää, että työ on kuormittavampaa, kuin hän kuvitteli. 

– Työ on raskasta, mutta eri tavalla kuin hoitotyössä. Työ on staattista ja vuorot ovat pitkiä. Hätäpuhelut liittyvät yleensä aina ikävään tilanteeseen, joten puheluiden sisältö kuormittaa psyykkisesti. Lisäksi puheluita tulee määrällisesti paljon. Hätäkeskuspäivystäjän työssä vaaditaan sen vuoksi hyvää paineensietokykyä sekä kykyä tehdä päätöksiä sekunneissa. 

– Viimeisen vuoden aikana itselleni on kehittynyt tietty ammatillinen suoja, enkä muista puheluita enää jälkeenpäin. Aiemmin murehdin ihmiskohtaloita. Epätietoisuus onkin monelle haaste, ja toisinaan päivystäjän jaksamisen vuoksi otamme hätäkeskuksesta yhteyttä poliisin kenttäjohtajaan, joka sitten kertoo mitä voi.

Parasta hätäkeskuspäivystäjän työssä on Takalan mielestä flow-tila, se kun tehtävä imaisee mukaansa ja lopputulos on onnistunut.

– Esimerkiksi muuttuva, A-kiireellisyysluokan poliisitehtävä, jossa päivystäjän on osattava rytmittää puhelua eli osattava antaa poliisille lisätietoa ja toisaalta myös pyytää niitä oikeassa hetkessä, saattaa imaista mukaansa. Kun tällaisessa haasteellisessa tehtävässä teen itse parhaani ja samalla myös poliisi onnistuu työssään, ja kaikki menee putkeen, tulee hyvä fiilis! 

Liiallista kuormittumista ehkäisemässä

Takala sanoo, että hätäkeskuspäivystäjien jaksamisongelmat ovat yleisesti tiedossa. Sen vuoksi hänellä onkin vahva halu ylläpitää niin omaa kuin työyhteisön hyvinvointia.

Kun Takala oli työskennellyt Hätäkeskuslaitoksessa vajaan vuoden, hän liittyi työhyvinvointityöryhmään, jonka tehtävänä on suunnitella esimerkiksi työyhteisön tyhy-päiviä ja pikkujouluja. Myöhemmin Takala hakeutui myös defusing- eli purkukeskusteluohjaajaksi.

– Uran alussa tuli useammin tarpeita purkukeskusteluille ja koin ne hyviksi. Sen vuoksi kiinnostuin itsekin defusing-ohjaajan tehtävästä. Lisäksi olen mukana vastikään startanneessa pilotissa, jossa Hätäkeskuslaitokseen koulutetaan vertaistukiohjaajia. Pilotissa jokaisesta hätäkeskuksesta on mukana 3–5 henkilöä.

Defusing-keskustelut kohdistuvat pääsääntöisesti tiettyyn puheluun ja tehtävään, mutta vertaistukitoiminta toimisi Takalan mukaan isommalle kohderyhmälle pidempiaikaisena ja laajempana tukena. Vaikka vielä on auki, millaisiin tilanteisiin vertaistukitoimintaa käytettäisiin, Takala pitäisi sitä hyvänä esimerkiksi uusille hätäkeskuspäivystäjille.

– Monet puhuvat, kuinka ensimmäiset puoli vuotta ovat päivystäjän uralla ne kauheimmat ja stressaavimmat. Samoja asioita pyörittelevät saataisiin näin yhteen käsittelemään haasteina koettuja asioita. Tällä voitaisiin ehkäistä henkilöstön vaihtuvuutta, kun ihmiset eivät heti uran alussa ota loppu­tiliä liiallisen kuormittumisen vuoksi.

Hätäkeskuslaitoksessa on tehty muitakin muutoksia henkilöstön työhyvinvoinnin parantamiseksi sekä toimintatapojen kehittämiseksi. Laitos otti muun muassa ensihoidon riskiarviokäytännön käyttöön viime marraskuussa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että päivystäjä voi käyttää ammattitaitoaan ja harkintavaltaansa aiempaa enemmän.

– Aiemmin Erican analyysiin syötettiin valinnat, jonka jälkeen järjestelmä teki vasteen ja kiireellisyyden tehtävälle. Uuden riskiarviotyökalun myötä hätäkeskuspäivystäjä arvioi itse tehtävälajin ja kiireellisyyden. Hän voi myös tehdä järjestelmän ehdotuksesta poikkeavan päätöksen, esimerkiksi jättää ambulanssin lähettämättä, jos katsoo, ettei sille ole tarvetta. Palasimme siis osin samaan toimintatapaan kuin Ericaa edeltäneessä tietojärjestelmässä oli. 

– Oma kurssini oli ensimmäinen, jolle vanhaa järjestelmää ei opetettu enää lainkaan. Siksi hieman jännitti, miten tällainen ”ericalapsi” osaa, Takala myöntää, mutta lisää, että uusi toimintamalli tukee päivystäjien työtä hyvin ja antaa heille paremmat vaikutusmahdollisuudet työn tulokseen.

Takalan mielestä muutos myös parantaa hätäkeskuspäivystäjän oikeusturvaa etenkin ensihoidon tehtävissä.

Työn vastapaino

Joulukuussa 2022 Takala muutti Raumalta Turkuun työskenneltyään Porin hätäkeskuksessa 2,5 vuotta. Koska Turun hätäkeskuksessa ei ollut avoinna vakituista virkaa, eikä Takala halunnut hypätä vakivirasta määräaikaiseen, hän anoi lupaa tehdä Porin töitä Turusta käsin. Toukokuun 2023 alusta, vakiviran myötä, Takalan työpaikka siirtyi virallisesti Turkuun.

Urheilu on kuulunut Takalan elämään aina. Nuorempana hän pelasi jalkapalloa, siirtyi sitten kuntosaliharjoitteluun ja nykyään Takala harrastaa crossfitia ja painonnostoa. Kuormittava työ on kuitenkin vaikuttanut urheiluharrastukseen.

– Jos olen psyykkisesti kovin väsynyt, ei kroppaa ole hyvä kuormittaa liikaa. Silloin olen joutunut keventämään treeniä ja treenaamista. 

– Vuorotyö on haasteellista, enkä ole koskaan tehnyt muuta kuin vuorotyötä, ja se alkaa tuntua. Valvominen ei sinällään ole ongelma, mutta kolmivuorotyön vuoksi rytmi pitää laittaa ympäri kerran viikossa, ja se aiheuttaa minulle haasteita nukahtamisessa.

Unen saamiseksi Takala on tehnyt rentoutusharjoituksia ja yrittänyt keskittyä palautumiseen. Vaikka uni ei heti tulisikaan, auttavat harjoitteet kehoa edes levähtämään.

Vapaa-ajalleen Takala osti vastikään retkeilyauton, jolla hän lähtee perhoskoiransa kanssa kiertelemään Suomea kesä­lomallaan. Takala suunnittelee, että talvella autolla voisi lähteä laskettelemaan pohjoiseen.

– Auto on uusi tuttavuus ja harjoittelen yhä sen ominaisuuksia. Tarkempia suunnitelmia en ole vielä tehnyt, olen sellainen hetkessä eläjä. Eipä ole poissuljettua sekään, että jossain vaiheessa muuttaisin autoon kokonaan! 

1) Hätäkeskuslaitos

Työhyvinvointia, ei sanahelinää

Sisäilmaongelmien vuoksi osa Lapin poliisilaitoksen henkilöstöstä ei voi käydäkään asemalla

Työhyvinvoinnin parantaminen on maraton

Rinnalla kulkija ja kuunteilija